Marsipaanille maalausta ensimmäisen kerran

Olen aina tykännyt piirtää, mutta en maalta. Piirtäminenkin luonnistuu parhaiten jos saan itselleni mallin tai piirrän suoraa valokuvasta. Jotenkin olen tässä suhteessa hirvittävän epäluova ja omia ideoita ei vaan piirtämiseen synny. Kuitenkin mallista piirrän mielestäni yllättävän hyvin siihen nähden kuinka harvoin edes piirrän. Maalauksessa olen aina kokenut olevani onneton joten sitä olenkin tehnyt viimeksi yläasteella.

Olen pitkään katsellut ihmisten maalaamia kakkukuvia ihastellaan ja tuntien kateudenpistosta hyvinkin taitaville maalareille. Olen hakenut vinkkejä mitkä värit ja tekniikat olisivat parhaita siirtää kuvan ääriviivoja paperille, mitkä maalit olisivat parhaita, mikä on paras massa jolle maalataan ja niin edelleen.

Tänään leipoessa minulta jäi hyvin pieni pala marsipaania ja mietin, että kannattaako sitä säästää vai pitääkö pakata, että säilyisi seuraavaan kertaan. Sitten sain idean koittaa ensimmäistä kertaa maalausta ihan siitäkin syystä, että lupauduin tekemään 2-vuotiaan pojan synttärikakkuun maalatun hevosen. Eli on korkea aika alkaa harjoittelemaan.

Luontevin aihe minulle on yllättäen nämä mustanruskeat karvakorvat koska niistä löytyy paljon valokuvia omalta tietokoneelta.

Minulta löytyy kotoa ainoastaan nestemäisiä värejä ja muutama sivellin. Maalauksessa monet käyttävät ainakin elintarviketusseja ääriviivoihin ja tomuvärejä maalaukseen. Myös pastavärit ovat suosittuja. Näillä kuitenkin mentiin mitä kotoa löytyy.
Toiset pistelevät kuvien ääriviivat hammastikulla marsipaaniin jolloin on helppo alkaa maalaaminen, mutta mielestäni ne reijät ovat rumat kun kuva on valmis. Unohdin siis tämän tekniikan heti. Sitten päätin tulostaa Lyylistä mustavalkoisen kuvan ja ajattelin, että voin piirtää Lypsyn ääriviivat marsipaanin läpi. Eihän tämä onnistunut koska olisin tarvinnut alhaalta tulevaa valoa.

Kun aikani tuumin, päätin luottaa omaan hahmotuskykyyni ja piirtää koiran vapaalla kädellä. Aluksi tein ääriviivat paksulla mustalla ääriviivalla jonka jälkeen lähdin tekemään erisävyisiä harmaita varjostuksien mukaan. Tämän jälkeen malttamattomana ihmisenä kuivasin kuvan hiustenkuivaajalla puhaltaen sillä kylmää ilmaa. Sitten vaan tummentamaan uudelleen. Piirtämisen aikana taisin kuivata kuvan 3 kertaa. Kuvan varjostuksen viimeistelin tupsuttamalla tomusokeria tomuvärien puutteen takia. Aikaa kaiken kaikkiaan meni n. 1,5h. Lopputulokseen olin todella, todella tyytyväinen. Voin unohtaa sen, etten osaa maalata.

Vaihekuva ennen ensimmäistä kuivatusta. Tämä on minulle maailman luonnollisin asento työskennellä. Minä syön näin, luen, leivon eli teen kaiken pöydän ääressä olevat työt tässä asennossa :D En yhtään ihmettele ikuista hartiajumia.

Tässä sitten valmis työ. Onhan siinnä vikaa mm. kuono on liian lyhyt, värit ovat hieman suttuiset, toinen silmä on aikas tumma ja kuva vielä auttaa asiaa yms.. Mutta tyyyväinen olen silti.